Kaksi tapaa lähteä liikkeelle
Usean kameran tuotannossa kuvaprofiilin valinta tehdään yleensä kerran, ja sen seuraukset näkyvät koko kuvauksen ajan. Käytännössä vastakkain on kaksi tapaa. Ensimmäisessä kaikkiin kameroihin ladataan sama profiili samoilla arvoilla, vaikka kamerat olisivat eri valmistajilta tai eri sukupolvea. Toisessa jokaiselle kameralle valitaan sen oma parhaiten toimiva profiili, ja kameroita täsmätään toisiinsa värikartan ja vektoriskoopin avulla.
Ensimmäinen tapa kuulostaa selvältä ja siistiltä, mutta se toimii vain, jos kamerat tulkitsevat profiilin samalla tavalla. Toinen tapa vaatii enemmän työtä ennen tallennusta, mutta se lähtee siitä, mitä kamerat todella tuottavat. Tässä artikkelissa käyn molemmat läpi kuvauksen valmistelun näkökulmasta ja päädyn lopuksi suositukseen.
Rajaan aiheen kuvausta edeltävään työhön. Se, mitä kuvaan tehdään leikkausvaiheessa, on eri asia, eikä sitä voi korvata kameroiden täsmäyksellä.
- Vaihtoehto A: sama profiili kaikissa kameroissa
- Vaihtoehto B: kunkin kameran oma profiili, täsmätty toisiinsa
- Vertailu koskee vain kuvausta edeltävää valmistelua
Sama profiili kaikissa kameroissa
Yhteisen profiilin vahvuus on yksinkertaisuus. Kun jokaisessa kamerassa on sama nimi, sama gamma ja sama värimatriisi, asetuksia on helppo dokumentoida ja tarkistaa. Kuvausryhmän jäsen voi käydä kamerat läpi listan kanssa eikä tarvitse ymmärtää jokaisen valikon erityispiirteitä. Tämä on myös nopea tapa, kun kuvauspäivä on lyhyt ja kalusto tuttu.
Heikkous tulee esiin, kun kamerat eivät ole samaa mallia. Sama profiilinimi ei takaa samaa kuvaa, koska anturin väriherkkyys, sisäinen käsittely ja kohinanpoisto vaihtelevat. Iholla tämä näkyy ensimmäisenä: toinen kamera vetää sävyn kohti punaista, toinen kohti keltaista, vaikka asetukset näyttävät identtisiltä.
Olen nähnyt tuotannon, jossa kolmen kameran profiilit oli huolellisesti lukittu samoiksi, ja silti leikkauspöydässä kuvat erosivat selvästi. Asetuslista oli täydellinen, mutta kukaan ei ollut verrannut kameroiden todellista kuvaa toisiinsa.
- Etu: helppo dokumentoida ja tarkistaa
- Etu: sopii samaa mallia oleville kameroille
- Riski: sama nimi ei tarkoita samaa väritulkintaa
Kameran oma profiili ja täsmäys
Toisessa tavassa kamera saa profiilin, jolla se toimii parhaiten. Sen jälkeen kameroita verrataan värikartan ja harmaakortin avulla ja luetaan tulos vektoriskoopista. Jos yhden kameran ihosävy on vektoriskoopilla muita pidempänä ja eri suunnassa, säädetään värisyvyyttä tai sävyä niin, että kamerat osuvat samaan kohtaan ennen tallennusta.
Tämä tapa on rehellisempi, koska se mittaa tuloksen eikä oleta sitä. Se myös hyväksyy sen, että eri kameroilla on eri luonne. Hinta on aika: täsmäys vaatii kartan, kunnollisen valaistuksen ja monitoroinnin, joka kestää tarkastelun.
Toisto on tärkeää. Kun täsmäys on tehty kerran ja kirjattu, sen voi toistaa seuraavalla kerralla samoilla kameroilla paljon nopeammin. Silti jokainen tuotanto tarkistetaan erikseen, koska valo, linssit ja kameroiden kunto muuttuvat.
- Etu: tulos mitataan, ei oleteta
- Etu: toimii eri mallien kameroilla
- Hinta: vaatii värikartan ja mittarit kuvauspaikalla
Mitä asetuksia kannattaa lukita
Kummassakin tavassa asetusten pysyvyys ratkaisee. Profiilin valinta on vain alku: kuvausta ei kannata aloittaa, ennen kuin automatiikka on kytketty pois ja arvot on lukittu. Valkotasapaino asetetaan kelvinarvolla tai mittaamalla, ei automaatilla. Valotus pidetään käsisäädöllä, ja ISO sekä suljinaika kirjataan jokaiselle kameralle.
Syksyn kuvauksissa tämä korostuu, koska päivänvalo vaihtelee nopeasti ja ikkunoista tuleva valo muuttuu kesken tallenteen. Jos kamera saa itse päättää, kolme kameraa päättää kolmella eri tavalla. Lukitus ei estä valon muutosta, mutta se pitää kamerat samalla viivalla.
Lukittuihin asetuksiin kuuluu myös ne vähemmän näkyvät: kohinanpoiston taso, terävöitys ja mahdollinen dynamiikan laajennus. Ne kuuluvat täsmäyslistaan siinä missä valkotasapainokin.
- Automaattinen valkotasapaino ja valotus pois
- Terävöitys ja kohinanpoisto samalle tasolle
- Kirjaa arvot jokaisesta kamerasta erikseen
Milloin kumpikin tapa sopii
Yhteinen profiili sopii tilanteeseen, jossa kamerat ovat samaa mallia, kuvaus on lyhyt ja aikaa täsmäykseen on vähän. Silloinkin suosittelen yhtä nopeaa vertailua harmaakortilla ennen tallennusta, jotta oletus tulee varmistettua. Sama profiili ilman tarkistusta on arvaus, joka vain näyttää järjestelmälliseltä.
Oma profiili ja täsmäys sopii, kun kalustossa on eri malleja tai kun tuotanto on pidempi ja kuvaa joudutaan leikkaamaan tiiviisti yhteen. Se on myös turvallisempi valinta, jos et ole varma, miten kamerat käyttäytyvät keskenään. Jokaisen kameran luonteen tunteminen maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisessä leikkauksessa.
Käytännössä paras tulos syntyy yhdistämällä: lähdetään yhteisestä profiilista, mitataan tulos ja korjataan poikkeamat kameroiden asetuksissa ennen tallennusta. Näin dokumentointi pysyy yksinkertaisena ja kuva täsmää.
Suositus
Suosittelen toista tapaa, siis täsmäystä mittaamalla, mutta aloittamalla yhteisestä profiilista. Valitse kaikille kameroille mahdollisimman lähellä toisiaan oleva profiili, lukitse asetukset ja vertaa kameroita värikartalla ja vektoriskoopilla. Korjaa erot kameroissa, älä jätä niitä leikkaukseen.
Tämä lähestymistapa kestää kalustovaihdokset, koska se ei luota nimiin vaan mittaukseen. Se myös tuottaa tarkistuslistan, jota voi käyttää seuraavassa tuotannossa lähtökohtana. Muista, että lista on lähtökohta eikä lupaus: tarkista asetukset joka tuotannossa uudelleen.
Kurssillamme harjoittelemme juuri tätä: profiilien vertailua, lukitusta ja tulosten lukemista mittareista käytännön harjoituksissa.
Kuvaprofiilin valinta ei ratkaise usean kameran täsmäystä yksin. Sama profiili on hyvä lähtöpiste, mutta vasta mittaus kertoo, näyttävätkö kamerat samalta. Lukitse asetukset, vertaa värikartalla ja kirjaa tulokset jokaisesta kamerasta. Näin leikkaukseen tulee materiaalia, jossa sävyt vastaavat toisiaan, ja jälkikäsittelyn väritykselle jää oma tehtävänsä sen sijaan, että se joutuisi paikkaamaan kuvauksen puutteita.