Sana, joka kuulostaa monimutkaiselta
Kuvausalalla puhutaan usein täsmäyksestä, ja sanalla tarkoitetaan eri ihmisten suussa eri asioita. Kursseillamme se tarkoittaa yhtä rajattua asiaa: usean kameran saattamista samaan lähtöpisteeseen ennen kuin tallennus alkaa. Kamerat asetetaan niin, että ne näkevät saman kohteen samalla tavalla jo kuvausvaiheessa.
Tämä on eri asia kuin värikorjaus. Värikorjaus tehdään leikkausvaiheessa valmiille materiaalille, ja siinä tehdään taiteellisia ja teknisiä päätöksiä kuvan ilmeestä. Täsmäys taas on mittaamista ja asetusten lukitsemista. Siinä ei tehdä makuasioita vaan varmistetaan, että vertailukohta on kaikilla kameroilla sama.
Kun erottelu on selvä, työnkulun suunnittelu helpottuu. Tiedät, mitkä päätökset kuuluvat kuvauspäivälle ja mitkä jäävät leikkaajalle, eikä kukaan jää odottamaan, että toinen vaihe korjaa ensimmäisen virheet.
- Täsmäys: ennen tallennusta, mittaamalla
- Värikorjaus: tallennuksen jälkeen, silmän ja työkalujen avulla
Mitä esivalmistelun työnkulkuun kuuluu
Työnkulku on yksinkertaisesti järjestys, jossa asiat tehdään. Hyvässä järjestyksessä aloitetaan valosta, koska kaikki muu riippuu siitä. Kun valaistus on vakaa, jokaiselle kameralle asetetaan sama valkotasapaino ja sama valotuksen lähtötaso, ja ne tarkistetaan harmaakortilla tai värikartalla.
Seuraavaksi tarkistetaan kuvaprofiilit ja muut asetukset. Kaksi samaa mallia olevaa kameraa voi olla eri profiilissa pelkästään siksi, että toinen on lainattu edelliseltä tuotannolta. Siksi jokainen valikko käydään läpi, ei vain ne kohdat, joiden uskoo olevan oikein.
Lopuksi tulokset luetaan monitoreilta. Aaltomuotomonitori näyttää valotuksen ja vektoriskooppi värisävyn, joten ero kameroiden välillä näkyy lukuina eikä vain vaikutelmana. Kun lukemat täsmäävät, asetukset lukitaan ja kirjataan ylös.
- Ensin valo, sitten valkotasapaino ja valotus
- Sen jälkeen profiilit ja asetukset kamera kerrallaan
- Lopuksi mittaus monitoreilta ja asetusten kirjaus
Miksi asetukset tarkistetaan joka tuotannossa
Moni olettaa, että viime kerran asetukset kelpaavat uudelleen. Käytännössä kamerat ovat voineet vaihtaa käsiä, päivittyä tai joutua jonkun toisen käyttöön. Pieni muutos, kuten eri valkotasapainon esiasetus, näkyy vasta leikkauspöydällä, jolloin sitä on myöhäistä muuttaa.
Myös kuvauspaikka muuttuu. Päivänvalo, lamput ja heijastavat pinnat vaihtelevat paikasta toiseen, ja jokainen niistä vaikuttaa siihen, mitä kamera näkee. Sama kamera antaa eri tuloksen toisessa tilassa, vaikka asetukset olisivat täsmälleen samat.
Siksi työnkulku toistetaan aina alusta. Se ei ole turhaa varovaisuutta vaan nopein tapa välttää ongelma, jonka korjaaminen jälkikäteen vie moninkertaisesti enemmän aikaa. Toistettavuus on tässä tärkeämpi kuin nokkeluus.
Mitä jälkikäsittelyyn jää
Täsmätty materiaali ei ole valmista, mutta se on hyvä lähtökohta. Leikkaaja voi keskittyä kuvan ilmeeseen, sävyihin ja tunnelmaan sen sijaan, että hän yrittäisi sovittaa toisiinsa kameroita, jotka ovat nähneet kohteen eri tavoin.
Mikko Hakala sanoo kursseillamme usein, että värikorjaus on harkintaa ja täsmäys mittausta. Jos mittauksen jättää väliin, harkinta kuluu korjaamiseen eikä enää luomiseen. Hyvin täsmätyllä materiaalilla korjaukset ovat pieniä ja ne voi tehdä nopeasti.
Rajan pitäminen selvänä auttaa myös tuotannon suunnittelussa. Kuvausaikataulussa täsmäykselle varataan oma aikansa, ja leikkausvaiheen aikataulu voi perustua siihen, että kameroiden välinen ero on jo käsitelty.
Dokumentointi tekee työnkulusta toistettavan
Kun asetukset on lukittu, ne kirjataan. Lista voi olla yksinkertainen: kamera, profiili, valkotasapaino, valotuksen lähtötaso ja mahdolliset huomiot. Tärkeintä on, että se on luettavissa sille, joka ei ollut paikalla.
Dokumentti palvelee kahta tilannetta. Jos kuvaus jatkuu seuraavana päivänä, kamerat voidaan palauttaa samaan tilaan nopeasti. Ja jos leikkausvaiheessa ilmenee outo ero kameroiden välillä, kirjauksista näkee heti, onko kyse asetuksesta vai valosta.
Olen ohjannut monia kuvausryhmiä tässä, ja huomio on aina sama: lista, jota käytetään, on parempi kuin täydellinen lista, jota ei koskaan avata. Pidä se lyhyenä ja pidä se mukana.
- Kirjaa kamera, profiili, valkotasapaino ja valotus
- Pidä lista kuvauspaikalla, ei vain toimistolla
Näin pääset alkuun
Aloita pienestä. Valitse seuraavaan tuotantoon kaksi kameraa ja kokeile koko ketjua: valo, valkotasapaino, valotus, profiili, mittaus ja kirjaus. Älä muuta mitään kesken mittauksen, jotta tiedät, mikä aiheutti minkäkin eron.
Vertaa lopuksi kameroiden kuvaa vektoriskoopista ja aaltomuotomonitorista. Jos ero on yhä näkyvissä, käy ketju läpi uudelleen kohta kohdalta. Yleensä syy löytyy jostakin unohtuneesta valikon asetuksesta.
Kun ketju on kerran sujunut kahdella kameralla, sama järjestys toimii kolmella tai kuudellakin. Työnkulku ei muutu, vain tarkistettavien kameroiden määrä kasvaa.
Täsmäys ennen tallennusta ja värikorjaus leikkauksessa ovat kaksi eri työvaihetta, ja kumpikin toimii parhaiten, kun toinen ei yritä paikata toisen puutteita. Esivalmistelun työnkulku on järjestys, jonka teet joka tuotannossa samalla tavalla: valo, asetukset, mittaus ja kirjaus. Kun ketju on tuttu, kameroiden yhdenmukaistaminen on rauhallista työtä eikä jälkikäteen selviteltävä arvoitus.