Värikartan ja harmaakortin käyttö kameroiden vertailussa vaihe vaiheelta

Kun kolme kameraa kuvaa samaa henkilöä, ero näkyy harvoin vierekkäisillä monitoreilla yhtä selvästi kuin leikkauspöydällä. Silmä sopeutuu, ja jokainen näyttö toistaa väriä hieman eri tavalla. Siksi vertailuun tarvitaan kiinteä kohde, jonka tiedetään olevan neutraali ja jonka sävyt toistuvat aina samoina: värikartta ja harmaakortti.

Tässä artikkelissa käyn läpi vertailun siinä järjestyksessä kuin sen teen itse kurssin harjoituksissa. Kyse on kuvausta edeltävästä kameroiden täsmäyksestä, ei jälkikäsittelyn värikorjauksesta. Jos kameroiden perusasetukset ovat jo lähellä toisiaan, leikkausvaiheessa ei tarvitse paikata sitä, mikä olisi pitänyt korjata kuvauspaikalla.

Vertailu vie kokeneelta ryhmältä noin vartin, kun jokainen tietää oman tehtävänsä. Ensimmäisellä kerralla varaa aikaa enemmän ja kirjaa kaikki ylös, jotta seuraavalla kerralla pääset samaan lähtöpisteeseen nopeammin.

• Käytä samaa kohdetta jokaiselle kameralle
• Älä luota pelkkään monitoriin
• Kirjaa asetukset ylös jo ensimmäisellä kerralla

Tarvitset värikartan, jossa on tunnetut värilaatat ja harmaasävyjen portaat, sekä erillisen harmaakortin. Harmaakortti on tarkoitettu valotuksen ja valkotasapainon lähtöpisteeksi, värikartta puolestaan kertoo, miten kamera toistaa ihonsävyjä, vihreää ja punaista. Kortit kannattaa pitää suojassa ja puhtaina, koska sormenjäljet ja naarmut muuttavat pinnan heijastusta.

Lisäksi tarvitaan jalusta tai pitelijä, jolla kartta pysyy paikallaan, sekä vektoriskooppi ja aaltomuotomonitori joko kameran sisällä tai erillisenä laitteena. Jos kameroissa ei ole omia mittareita, signaali ohjataan ulkoiseen mittariin samalla kaapelointitavalla kaikista kameroista, jotta mittaustulos on vertailukelpoinen.

Varaa myös paperi tai taulukko, johon kirjaat kameran, objektiivin, kuvaprofiilin, valkotasapainon ja valotuksen arvot. Ilman muistiinpanoja vertailun tulos katoaa heti, kun joku koskee valikkoon.

• Värikartta ja harmaakortti
• Jalusta tai pitelijä kartalle
• Vektoriskooppi ja aaltomuotomonitori
• Lomake asetusten kirjaamiseen

Aseta kartta samaan paikkaan, jossa pääesiintyjä on, ja käännä se kohti kameroita niin, ettei pinnalle tule heijastusta valoista. Jos kamerat kuvaavat eri kulmista, kartta voi näyttää eri kameroille hieman eri tavalla. Pienennä ongelmaa kääntämällä karttaa keskelle kameroiden kulmia ja kuvaamalla tarvittaessa kaksi kierrosta eri suunnista.

Valon tulee olla sama kuin varsinaisessa kuvauksessa. Jos vertailu tehdään työvaloissa ja kuvaus tapahtuu keulavalossa, tulos ei kerro mitään. Odota, että loisteputket ja ledit ovat lämmenneet, ja sulje ikkunat tai ota huomioon päivänvalon muutos. Syysaikaan valo vaihtuu nopeasti iltapäivällä, joten ulkoikkunoiden lähellä vertailu on syytä tehdä juuri ennen kuvausta.

Täytä kartta kuvakehyksestä riittävän suurelta osin, mutta älä leikkaa reunoja. Kamera mittaa värit paremmin, kun laatat ovat selvästi erottuvia eivätkä sekoitu taustaan.

• Kartta samaan paikkaan kuin esiintyjä
• Sama valaistus kuin kuvauksessa
• Vältä heijastuksia kartan pinnasta

Aloita yhdestä referenssikamerasta ja pidä se samana koko vertailun ajan. Kuvaa harmaakortti ja lue aaltomuotomonitorista, mihin kohtaan keskiharmaa asettuu. Säädä valotus niin, että harmaa on halutulla tasolla, ja kirjaa arvo. Tee sama muille kameroille yksi kerrallaan ja säädä ne samaan tasoon.

Kun valotus täsmää, vaihda värikarttaan. Kuvaa kartta jokaisella kameralla samoilla asetuksilla ja vertaa tuloksia vierekkäin. Älä muuta kuvaprofiilia kesken vertailun, sillä silloin et tiedä, mikä muutos aiheutti eron. Jos kameramallit ovat erilaisia, täydellinen yhteensopivuus ei aina ole mahdollista, mutta lähellä oleva tulos riittää usein hyvin.

Tallenna lyhyt testikuva jokaisesta kamerasta ja anna tiedostolle nimi, josta näkyy kameran numero ja kellonaika. Näin voit palata tuloksiin, jos kuvauksen aikana herää epäilys siitä, onko jokin kamera ajautunut.

• Valitse yksi referenssikamera
• Täsmää ensin valotus, sitten väri
• Älä vaihda profiilia kesken vertailun

Vektoriskooppi näyttää värit ympyrämäisenä kuvana, jossa suunta kertoo sävyn ja etäisyys keskipisteestä kyllästyneisyyden. Neutraali harmaa kuuluu keskelle pisteeksi. Jos piste on siirtynyt johonkin suuntaan, valkotasapaino on pielessä ja kuva vetää esimerkiksi lämpimään tai kylmään.

Värikartan laatat näkyvät skoopissa pieninä pisteinä tai jälkinä. Useimmissa kartoissa on merkintä, johon kunkin laatan pitäisi osua. Vertaa jokaisen kameran jälkeä toisiinsa ja huomaa, ovatko pisteet samassa kulmassa ja samalla etäisyydellä keskustasta. Ihonsävyn linja on hyvä tarkistuskohde, koska sen poikkeama näkyy yleisölle ensimmäisenä.

Älä tulkitse yhtä lukemaa irrallaan. Katso aaltomuotoa ja vektoriskooppia yhdessä: valotus kertoo kirkkaudesta, vektoriskooppi väristä. Kun molemmat täsmäävät kahdella kameralla, kuvat sopivat yleensä saumattomasti samaan leikkaukseen.

• Keskipiste kertoo neutraaliudesta
• Suunta kertoo sävyn, etäisyys kyllästyneisyyden
• Tarkista erityisesti ihonsävyn linja

Kun kamerat täsmäävät, lukitse asetukset ja kirjaa ne tuotannon asiakirjoihin. Valkotasapaino, valotuksen taso, kuvaprofiili ja mahdollinen ND-suodatin kuuluvat kaikki listaan. Näin kuka tahansa ryhmästä voi palauttaa kameran samaan tilaan, jos akku vaihdetaan tai kamera nollautuu.

Vertailu on tehtävä uudelleen jokaisella tuotannolla ja usein kuvauspäivän aikana. Valo muuttuu, kameraa vaihdetaan ja joku koskee valikkoon huomaamattaan. Aiempi tulos ei takaa mitään seuraavasta kerrasta, vaikka laitteisto olisi sama. Tarkistus kestää vähän, mutta säästää leikkausvaiheen korjaustyön, joka voi viedä tunteja.

Muista rajaus: täsmäys kuvauspaikalla ei korvaa leikkausvaiheen värikorjausta, vaan antaa sille puhtaan lähtökohdan. Se mikä kuuluu kuvausvaiheeseen, tehdään ennen tallennusta, ja se mikä kuuluu tyylin hiomiseen, jää jälkikäsittelyyn.