Värikartta ja harmaakortti kameroiden vertailussa syksyn kuvauksiin

Värikartat ja vertailu on opetussuunnitelmamme kolmas moduuli. Siinä sinä opit käyttämään värikarttaa ja harmaakorttia kameroiden vertailuun ja lukemaan tulokset vektoriskoopista. Moduuli rakentuu sen varaan, että valkotasapaino ja valotus on jo asetettu jokaiselle kameralle samaan lähtöpisteeseen.

Kirjoitan tämän tekstin opettajana, joka käy joka syksy läpi samat harjoitukset uusien ryhmien kanssa. Syysaikaan kuvausryhmät valmistelevat usein sisätiloihin sijoittuvia tuotantoja, joissa valo vaihtelee päivän mittaan. Silloin vertailun merkitys korostuu, koska kameroiden erot näkyvät nopeasti, kun valaistus ei ole vakio.

Moduulin alussa käymme läpi, mitä vertailulla tavoitellaan. Tavoite ei ole täydellinen väri vaan se, että kaikki kamerat näkevät saman kohteen mahdollisimman samalla tavalla. Tämä on kuvausta edeltävää kameroiden täsmäystä, ei jälkikäsittelyn värikorjausta.

Harmaakortti antaa vertailulle neutraalin pisteen. Pidät kortin kohteen valossa, kuvaat sen jokaisella kameralla ja katsot, onko harmaa kaikissa kuvissa sama. Jos yksi kamera vetää lämpimään ja toinen viileään, ero näkyy heti, ennen kuin yhtään varsinaista otosta on tallennettu.

Värikartta lisää tähän useita sävyjä. Siinä on ihonsävyä muistuttavia kenttiä, perusvärejä ja harmaasävyjä, joten näet, miten kamera käsittelee muutakin kuin neutraalia. Harjoituksessa jokainen osallistuja kuvaa saman kartan samassa valossa, ja vertaamme tuloksia rinnakkain.

Tärkeintä on pitää olosuhteet vakiona. Kortti tai kartta pidetään samassa kulmassa, samassa etäisyydessä ja samassa valossa jokaisella kameralla. Muuten vertaat valaistuksen eroja etkä kameroiden eroja.

• Pidä kortti kohteen valossa, ei varjossa
• Kuvaa sama kohde jokaisella kameralla perätysten
• Lukitse asetukset ennen kuin aloitat vertailun

Vektoriskooppi näyttää värin sävyn ja kylläisyyden tavalla, jota silmä ei pysty arvioimaan luotettavasti. Neutraali harmaa asettuu keskipisteeseen, ja värikartan kentät osuvat kaaviossa tiettyihin kohtiin. Jos jonkin kameran jälki poikkeaa muista, poikkeama näkyy siirtymänä kaaviossa.

Opetamme lukemaan kaaviota askel kerrallaan. Ensin katsot, onko harmaa keskellä. Sitten tarkistat, ovatko värit samoissa kohdissa eri kameroilla. Lopuksi arvioit, kuinka suuri ero on ja mihin asetukseen se todennäköisesti liittyy.

Satu Rantasen monitorointimoduuli syventää tätä, mutta jo tässä jaksossa opit tunnistamaan perusasiat. Kun osaat lukea kaaviota, et enää luota pelkästään silmään tai näytön arvioon, joka voi muuttua väsymyksen ja ympäristön valon mukana.

Harjoituksessa pystytämme usean kameran kuvauksen pienessä tilassa. Jokainen kamera kuvaa saman värikartan, ja osallistujat kirjaavat havaintonsa vertailulomakkeelle. Sen jälkeen tarkistamme vektoriskoopista, vastaako havainto mittausta.

Usein käy niin, että silmämääräinen arvio ja mittaus eroavat. Se on harjoituksen tärkein opetus: kuvaa ei kannata arvioida pelkällä silmällä. Kun ero löytyy, etsimme syyn ja korjaamme asetuksen kameran valikosta, ei jälkikäsittelyssä.

Jokainen osallistuja saa lopuksi oman muistiinpanonsa siitä, mitä asetuksia muutettiin ja miksi. Tämä dokumentointi on osa moduulin oppimistavoitetta, koska seuraavalla tuotannolla samat kamerat voivat käyttäytyä toisin.

• Ryhmäharjoitus kestää noin puoli päivää
• Tarvitset oman kameran tai käytät kurssin kalustoa
• Esitietona riittää kameran perusasetusten tunteminen

Kameroiden täsmäys ei ole kertaluonteinen toimenpide. Valo, linssit, kaapelointi ja jopa kameran lämpötila voivat muuttaa tulosta tuotannosta toiseen. Siksi vertailu ja asetusten tarkistus tehdään aina uudestaan, vaikka kalusto olisi sama.

Tämä erottaa täsmäyksen jälkikäsittelystä. Leikkausvaiheessa värikorjaus voi hioa sävyjä, mutta se on helpompaa ja nopeampaa, kun materiaali on jo kuvattu yhteneväisesti. Mikko Hakalana opetan juuri tämän rajan: mikä kuuluu kuvausvaiheeseen ja mikä leikkaukseen.

Syksyn tuotannoissa kannattaa varata vertailuun aikaa heti kuvauspäivän alussa. Kymmenen minuuttia mittaamista säästää usein tunteja korjaustyötä. Kirjaa tulokset ylös, jotta seuraavassa tuotannossa lähtökohta on selvillä.

Moduulin jälkeen osaat valita sopivan harmaakortin tai värikartan, kuvata sen usealla kameralla vertailukelpoisesti ja lukea vektoriskoopista, missä kamerat poikkeavat toisistaan. Osaat myös päättää, onko poikkeama niin pieni, että se voidaan jättää, vai niin suuri, että asetusta pitää muuttaa.

Moduuli ei lupaa täydellistä värintoistoa eikä korvaa jälkikäsittelyä. Se antaa sinulle toistettavan menetelmän, jolla kamerat saadaan lähemmäs toisiaan jo ennen tallennusta.

Seuraavaksi moduulit jatkuvat monitoroinnilla ja tarkistuslistalla, joihin tämä jakso antaa pohjan.